maanantai 17. heinäkuuta 2017

Sieluilua osa 1

Aloitin ihka ensimmäisen KAL-projektini*: Missä neuloimme kerran-blogissa oli aivan ihana Sielukas-neuletakki, jota en voinut mitenkään vastustaa. En ole koskaan edes tehnyt villapaitoja, joten tämä olisi oiva tilaisuus selättää sellainenkin neulojan osa-alue.

*[KAL = Knit ALong]

Koska halusin tehdä uuteen tutustumisen vaivattomaksi, en lähtenyt turhia sumplailemaan vaan valitsin ohjeen mukaisen langan, Holst Garn Coastin värissä cassis eli mustaherukka. Kevyttä merinovillan ja puuvillan sekoitetta, pehmoista ja uskomattoman ohutta lankaa. Tilasin viisi kerää varmuuden vuoksi, vaikka ohjeen mukaan pitäisi kulua vain noin kolme. Mitä lopuilla teen, ei hajuakaan.

Mallitilkun neulonnan ja pingottamisen jälkeen valitsin puikoiksi 3 mm koivupuiset Knit-pro'n pyöröt 80 cm kaapelilla. Ajatuksissani neuloisin tietysti kesätakin suit sait sukkelaan, sikäli mikäli töiltä sekä heinäkuun velvollisuuksilta ehtisi. Tavoitteena olisi pysyä muiden tahdissa ja saada projekti valmiiksi heinäkuun loppuun mennessä.

Näin ei kaikesta huolimatta ole käynyt (Meinaakko...?), eikä asiaa auttanut mallitilkkua edeltänyt omituinen tyhjien puikkojen pelko...


Tässä on tämänhetkinen tilanteeni. Pitsiosuus on hyvällä alulla ja hihalisäyksetkin tajusin tehdä joka oikealla kerroksella. Hihalisäyksiä on tosin vasta kuuden kerroksen verran, mutta nyt alkaa tulemaan sellainen ehkä jopa osaan tämän-fiilis ja uskallan katsoa Star Trekiä ansgan kanssa samaan aikaan kun neulostelen.

Alkuun luotiin väliaikaisella aloituksella silmukoita jotka myöhemmin purettiin jotta päästiin aloittamaaan selkäosuutta. Ensin tehtiin oikeaa hartiaa edestä, sitten vasenta. Sen jälkeen purettiin väliaikainen aloitus, tehtiin oikeaa hartiaa takaa sekä vasenta takaa. Sen sijaan että olisin jättänyt silmukat jämälangoille, käytin Knit-Pro-settini ylimääräisiä kaapeleita (40 cm ja 50 cm), jolloin oli helppo vaihtaa vain stopparin sijalle puikko ja neuloa posottaa eteenpäin. Joskus lapasten peukaloa tehdessä tuntui että oli ihan tajuttoman hankaa yrittää poimia silmukoita puikolle langalta ja siksi päädyin tällaiseen ratkaisuun.


Väliaikaisen aloituksen purkuvaiheessa se sekaisin olevien lankojen määrä tuntui ihan kauhelta! Koko ajan joku lankaosuus hengasi iloisesti sotkussa ja allekirjoittaneen hermot joutuivat koetukselle. Usko alkoi loppumaan, mutta sitten aivan yllättäen langat oli setvitty, coast oli taas puikoilla jämälankojen sijaan ja pääsin jatkamaan neulostelua. Nytkin langat roikkuvat kivasti nurjalla puolella, mutta en ole niitä ryhtynyt päättelemään. Se homma kuuluu näet viimeistelyyn.

Kappaleiden yhdistäminen sujui yllättävän kivuttomasti ja nyt voi jatkaa vain kaavioiden mukaan. Lanka on ollut kivantuntuista ja kevyttä, mitä nyt olen onnistunut sen katkaisemaan kolmasti... Liian tiukka käsialakin voi olla ikävää. Yksi päivä kului kokonaan siihen kun piti purkaa sekä uudelleenneuloa parin kerroksen verran ettei tulevaisuudessa valmis takki missään tapauksessa lähtisi purkautumaan.


Kesäkuun lopussa olevinaan aloitin projektin, mutta vain viitenä pvänä olen ehtinyt tekemään neuleelle jotain. Ehkä ensi viikolla tapahtuvien häiden valmistelu on kouraissut jonkin verran erittäin vähissä olevasta vapaa-ajastani... tai sitten vain kauniit päivät houkuttelevat mieluummin pyöräilemään kuin istumaan sisällä käsitöiden parissa.

Niin tai näin, neuletakki etenee hiljalleen. Ja joku viisas sanoi aikoinaan, että hiljaa hyvä tulee.

-Ricchan-

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ostoksia


Ihastelin joskus tuossa pari viikkoa takaperin Missä neuloimme kerran-blogissa ilmestynyttä Sielukas-villatakkia. Hetken aikaa annoin itseni himostella, ennen kuin ostaa pamautin ohjeen. Koska ohjetta olisi hieman hankalampi tehdä ilman tarvittavia lankoja, otin suunnan kohti Titityyn verkkokauppaa. Sieltä tarttui matkaan Holst Garn Coastin lisäksi myös kesän alusta saakka haaveiltu virkkuukoukkusetti (koot 2-6 mm).


Saatoin ehkä hullaantua liikaa Coastia hamstratessa (värinä iki-ihana cassis eli suomalaisittain mustaherukka), mutta mieluummin riittävästi kuin liian vähän. Kerän silittely on antanut vaikutelman kevyestä ja miellyttävän pehmoisesta langasta. Katsotaan vaan miten pienillä puikoilla pitää liikkua, että saa oikean kokoisen takin aikaiseksi. Todennäköisesti yritän 3 mm ja 2,5 mm puikoilla saada hyvän tuloksen aikaiseksi.

Vielä en ole silmukoita luonut ainuttakaan sillä halusin saada valmiiksi villasukat joissa on ihan ensimmäinen ikuna suunnittelemani kirjoneule..! Jännityksellä testaan vielä isommat ja pienemmät versiot, kun ajattelin koko sisarusparvelle tehdä samanlaiset sukat joululahjoiksi (onhan se jo korkea aika aloittaakin). Eri väreillä tietysti, kunhan mokomat vastailisivat lempiväritiedusteluihin :3


Katian Air Lux ja silmukkamerkit ovat aivan täysin heräteostoksia. Lähdimme tyttöporukalla eräänä tiistaina ystäväni Chevyllä ajelemaan - koska voitiin - ja päädyttiin Joroisiin saakka. Siellähän oli käsityöpuoti Riikka-Piikka ja huppista, ostoksiat tapahtui. Silmukkamerkit olivat tahalliset, mutta Air Luxit vain himottivat niin mahdottomasti, etten kehdannut jättää heitä sinne. Sinne saakka oltiin tultu herkkulankojen äärelle, joten olihan se nyt jotain ostettava. Hintaa en onnistunut löytämään, mutta sehän ei ole este vaan hidaste.

Seuraavaksi puikoille tärähtää mallitilkku Sielukkaasta. Tavoitteenani on opetella silmukkatiheyden merkitys sekä selättää kammoni villapaitojen neulomista kohtaan. Lisäksi kyseessä on elämäni ensimmäinen KAL Räveltämön puolella. Kaikkea uutta ja ihmeellistä kesä houkutteleekin kokeilemaan, hui!

-Ricchan-

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Henkäyksen hetki

Oh, jotain on vihdoin saatu valmiiksi. Ja se jotain on aivan ihanaa, hempeää, keveää ja turkoosia.

Tarinamme alkaa... kauan aikaa sitten. Olipa nimittäin aivan ihanaa sekä kuulemma riittoisaa teeteen Elegant-lankaa Lappeenrannan Pyöröpuikossa. Pari viidenkymmenen gramman kerää lähtikin matkaani Tinnan kehujen jälkeen, väriksi valikoitui merensiniseen vivahtava turkoosi. Langan kerin muutamaa viikkoa myöhemmin eräällä junamatkalla, mielessäni Ulla-nettilehden Henkäys-huivi.  Kului sitten useampi vuosi ennen kuin sain langan puikoille saakka, mutta nyt kielokuvioinen kaunis neule on kuitenkin valmis, kuukauden urakoinnin jälkeen.


Hetken Henkäys
(Whiff Moment in Ravelry)

Mikä: Pitsihuivi (71 silm.)
Ohje: Ulla 1/09 (linkki)
Puikot: 5 mm Knit-Pro pyöröt, 60 cm kaapeli
Lanka: teetee Elegant
Kulutus: 42 gr
Aikaa kului: 24 pvää

Huivin siipiväli on 160 senttiä eli tosiaankin riittävä. Pingottaessa se meinasi hulahtaa ihan mahdottoman kokoiseksi, mutta epävenytin hiukkasen. Onneksi herra Jii eli ansga oli auttamassa kun iskin nuppineuloja sekä neuleeseen, joogamattoon että omiin sormiini (auts!). Sain sen sitten kivasti oven päälle ripustettua hengailemaan.


Tasasin kaikki reunat suurin piirtein, sillä halusin shaalimaisen huivin. Kuviokin aukeni ja kaunistui silmissä. Suurin huoleni oli neuloessa löysä silmukkajono aina kuvion vaihtumiskohdassa, mutta onneksi sekin näytti tasaantuneen kastelun myötä. Henkäys on lankansa ansiosta ohuen ohut, sen voi helposti vetää sormuksen läpi. Mitähän muuta tästä langasta keksisikään...?


Pitsikuvioiden tekemisessä oli oma haasteensa, eli toisin sanoen jouduin aloittamaan tämän huivin muutaman kerran alusta ja hieman jopa uhraamaan lankaa kun se kiertyi ikävästi solmuun eikä auennut enää väkivallattomasti. Vaiva kuitenkin kannatti ja neulominen sujui. Aikaa kului, talvi muuttui kevääksi, kevät pitkitettyään kesäksi. Samaan aikaan tein tosin pari sukkaparia valmiiksi joutessani kun saman kymmenen kerroksen kuvion toistaminen alkoi käydä tylsäksi. Ajankuluksi merkitsin 24 pvää, mutta nuo päivät sijoittuvat satunnaisesti helmikuun lopusta toukokuun loppupuolelle saakka. Neule oli siis työn alla reilun kolme kuukautta...


Kuvio toistuu samanlaisena ja oi että Elegant on tajuttoman riittoisaa lankaa! Alun perin suunnittelin, että tekisin 50 gramman kerän kokonaan ja lopettaisin sitten. Toisin kävi, päätin katkaista huivin kun kerää oli vielä jäljellä oli viidesosa. Teko kannatti, huivi on ihanan pitkä sekä suojaa hartiat sopivasti. Vielä kun jostain bongaisin söpön huivineulan niin a'vot!


Ylemmässä kuvassa tulee parhaiten esille langan himmeä hehku, joka tekee huivista vielä kauniimman. Elegant on nimensä mukaista: hentoa, ilmavaa, kevyttä sekä paljastaa parhaat puolensa luonnonvalossa. Sanoinko jo että tykkäsin kovasti?

Alkuperäiseksi kuvauspaikaksi yritin valikoida Riihisaaren kummelia. En kelpuuttanut, maali oli aivan liian kulunut ja harmaat kivenmörkäleet erottuivat liiaksi lähikuvissa. Toisena vaihtoehtona oli saman saaren valkoinen majakka, mutta tuuli oli kerrassaan armoton eikä kuvaamisesta tahtonut tulla yhtään mitään. Vain yksi kuva oli jollain tasolla fiksu, ja sen tungin vielä tuohon alapuolelle.


Tätä kirjoittaessa ulkona on harmaata ja sadetta tihuuttaa vähä kerrassaan. Huomenna olisi yksi työpäivä ja sitten olisi parin vuorokauden verran vapaata. On tosi ihanaa olla taas töissä, mutta kyllä se on rankkaa. Kotiin päästyä ei millään jaksaisi lähteä kävelylenkille saati ruveta turaamaan yhtään mitään neulomuksen kaltaistakaan. Silti tuossa on eräs sukkapari kesken, omalla kuviolla ja tuntemuksilla sekä joka päivä aktiivisuusranneke kerää sen vaaditut 10 000 askelta.

Mistä tulikin randomisti ilman mitään aasinsiltoja mieleen, että Räveltämössä olisi kivasti KAL Neulistin Sielukkaasta ja ihan hiukkasen houkuttelisi liittyä mukaan. Eli siis silleen jonkun verran. Eli paljon. Mahdottomasti. Mahdottomasti paljon.

Jooh. Saatoin juuri ostaa ohjeenkin pois kuleksimasta.

-Ricchan-

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Kaappien kätköistä: Mohair-baskeri

Äiskä halusi käydä läpi kotona löytyviä talvivaatteita jokunen tovi takaperin. Sieltä löysin mustapunaisen pipon, jonka oletimme mummini neuloneen. Pipo oli vielä päättelemättä, mikä oli hänen tapansa. Samalla tavalla jouduimme myös omat joululahja- sekä synttärivillasukkamme päättelemään joten ei ollut epäilystäkään etteikö pipo olisi isoäitini käsistä lähtöisin. Koska vastalauseita ei kuulunut, nappasin neuleen matkaani ja nyt muutama kuukausi myöhemmin päättelin sen neuletapaamisessamme.


Oikeastaan kyseessä taitaa olla mallinsa puolesta pikemminkin baskeri kuin pipo. Lankana on käytetty todennäköisesti markettilankoja, veikkaisin 7veikkaa tai Isoaveljeä. Paksumman langan seuraksi on samaan aikaan neulottu mohair-lankaa - hyvin ohutta, koska se on neuloessa kulkenut epätasaisesti mukana. Mohair antaa mukavasti luksus-fiilistä sekä elävämmän neulepinnan ja muuttaa ihan perinteisen asusteen aivan toisenlaiseksi. Kiitos mummi, ehkä jonain päivänä teen samanlaisen omalla värisekoituksellani.


Reuna on todella mielenkiintoinen: Neulos on kaksinkertaista, mutta en onnistunut löytämään saumaa. Vasta päässä ollessa 2o2n-neulos saa aikaan näkyvän "kruunu"-efektin. Yksivärisen kruunun jälkeen mukaan on otettu mohair-lanka ja neulottu oikeata neulosta lisäillen reilusti silmukoita parin kerroksen verran. Tämän jälkeen on neulottu kymmenisen(?) kerrosta oikeaa neulosta ja sitten on tehty tähtikavennus kymmenestä eri kohdasta.


Oli hirmuisen mielenkiintoista päästä soveltamaan opittua tutkiessani neulomusta ja sen tekotapaa. Arvoituksia jäi, mutta siitä huolimatta pystyin näkemään kuinka yksinkertaisella työskentelytavalla on saatu aikaan jotain kovin kaunista.

Tykkään tästä baskerista, vaikka en hirveästi päähineitä käytä. Nyt kuitenkin toukokuisena viileänä päivänä se jäi päähän kuvaussession jälkeen - ja tuli tarpeeseen. Kävelylenkillä kun tuuli ihan urakalla enkä arvannut kotoa lähdettäessä tarvitsevani takkia.


Kuvat on ottanut ihana herra Jii, toiselta aliakseltaan ansgaros (kotisivunsa). Oli huomattavasti helpompi saada kuvattua baskerin sen ollessa päässä kuin jos se olisi vain hengaillut pöydällä latteana ja litteänä.

Pöydän kulmasta puheen ollen, siinä odottaa Henkäys kuvaamishetkeään odottaen. Tänään pyörimme Riihisaaressa seisovan kummelin nurkilla ajatuksena potentiaalinen tausta, mutta tarkemmin katsottuna valkoinen maali oli paikka paikoin aika rapistunut. En siis kelpuuttanut kummelia, eikä tuulisella säällä kuvaamisestakaan tahtonut tulla mitään valkoista majakkaa vasten. Kylmäkin alkoi olla jos liikaa hengaili paikoillaan, joten huivi jäi odottelemaan tulevaa.


Ja nyt on ehkä korkea aika paljastaa, minkälainen immeinen täällä kirjoitteleekaan nimimerkin takana. Hei, olen Ricchan [Ri-žhan], hauska tavata ja toivottavasti pysytte kyydissä vielä pitkän matkaa. Blogi on käytännössä pääsemässä vasta vauhtiin (ainakin toivon mukaan) ja neulottavaa riittää. Tämän vuoden tavoitteina on karsia lankavarasto maltillisempiin mittoihin eli saada kaikki mahtumaan Lipastoon. Tämän saanen aikaan muutamien kirjoneulevillasukkien avulla, jouluhan on pian ovella kuitenkin. Ehkä seuraavassa kodissa on sitten vitriini, voi sitten kivasti laittaa langat esille ja inspiroitua joka päivä.

Lempiruokaani on lasagne, maksalaatikkoa inhoan yli kaiken. Villasukat on parasta, huivit kauheita neuloa mutta valmiina niin ihania. Kirjoneule voittaa kuvioneuleen, kirja peittoaa elokuvan (poikkeuksiakin on) Mottona: Pää pilvissä, jalat maassa, keskivartalo lentoliikenteen tiellä.

-Ricchan-

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kevättä kohti

Tiedättekö sen tunteen, kun teette jotain ohjeen mukaan mutta se ei neuloonnukaan täydellisesti? Vaihtoehtoisesti tulee halu tehdä samalla ohjeella toinenkin neulomus, jotta muistaa kommervenkit paremmin. Kolmantena olisi sittenkin voinut valita paremmat värit ensimmäisen version sijaan...

Kaikki nämä väittteet ovat pyörineet mielessäni, ja niistä syntyi uusi villasukkapari.


Keväinen Kyrönniemi

Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, koko 38 (68 silm.)
Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ilmaisohje Ravelryssä)
Puikot: 3 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä: kirkas vihreä (väri 394) ja keltainen (väri 268)
Kulutus: Vihreä 108 gr, keltainen 61 gr eli yht. 169 gr (84,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 10 pvää

Kun viimeksi neuloin tämän mallin, vakuutin itselleni että seuraavalla kerralla muistan tehdä kiilakavennuksissa myös välikerrokset. Oli ihan kiva tehdä täysin uusia virheitä kavennuksien sijaan...

Sisälukutaitoni lienee myös hiukan hukassa sillä pää- sekä kontrastivärin määrittäminen kaaviossa oli jostain syystä hyvin hankalaa. Villasukkien saaja valikoi mallin mukaiset vihreän sekä keltaisen sukkiinsa. Helppo keikka saada värit kulkemaan oikein, ajattelin myhäillen mielessäni. Vielä mitä.


En tiedä kuinka, mutta ajatushäiriön myötä luin kaaviota väärin ja vaihdoin värien paikkaa. Tämän tajusin vasta kiilakavennuksia tehdessä, kun oli tarkoitus "neuloa puikkojen alussa ja lopussa olevat päävärin silmukat kaavion B1 reunasilmukoiden kanssa". Huppista, käytössä olikin kontrastiväri. Kuvista näkyy selvästi kuinka keltainen nielee vihreän kiilakavennuksen loppuvaiheessa. Olisinhan voinut koijata ja jättää vihoviimeisen kavennuksen tekemättä, mutta en nyt sitten kuitenkaan.


Huolimatta tästä pikku lapsuksesta sukat ovat oikein onnistuneet. Niistä tuli kovin keväiset ja väriterapia toi mukavasti piristystä lumisateiseen toukokuuhun. Hiukan pelkäsin että lanka loppuu kesken kun molempia 7veikkoja oli vain kerällinen, mutta onneksi kyseessä olivat naisten sukat. Ainakin keltaista lankaa jäi riittävästi vaikka nimenomaan sen halusin saada kulutettua semi-loppuun.


Vaihdoin vahvistetun kantapään ihan tavalliseksi (eli neuloin vain suoraa) sekä käytin vain 3 mm puikkoja, mutta muuten noudatin ohjetta orjallisesti. Onneksi pystyn muokkaamaan käsialaani löysemmäksi venyttämällä neulosta tasaisin väliajoin - ei tarvinnut lähteä puikko-ostoksille, ähäkutti! Tästä huolimatta haluaisin kyllä hommata 3,25 mm puikkoset tulevaisuutta varten, sekä virkkuukoukkusetin ynnä sitä ja vähän tätä... Elämän helpottamiseksi lähinnä sopivan kokoiset puikot, käsialan palautuminen kun vie oman aikansa ja saa taas laskea tiheyksiä jos aikoo saada tyköistuvia sukkia.

Nauhakärkikavennus on aina allekirjoittaneella jotenkin höpsö (vähän törröttää sivuilta), mutta herra Jiin sukissa on sama ja sen törrötys on käytön myötä vähentynyt mukavasti. Loppusilmukointi sujui tällä kertaa kivemmin ja käytin jälleen kerran neulontatapaa parsinneulan sijaan. Varasin vähän liian reilusti lankaa, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole kuolemaksi.


Sukista tuli hiukan löysät, kuten oli pyydettykin. Saa tosin nähdä milloin ehdin Lappeenrantaan viemään villikset saajalleen, mutta eiköhän siihen jostain löydy aikaa sekä matkustusfiilistä. Lisäksi kirjahyllyn vieressä odottaa pari julistetta sekä jonkinsorttinen syntymäpäivälahja...

Tällä kertaa on myös panostettu valokuviin kun tuli seurailtua asuinkumppanin siivellä kuvaamiskurssia. Sitä kautta saa taas vähän sielukkaampia otoksia blogiin ja kenties teidät siellä ruudunkin takana viihtymään vähän paremmin. Tuntui jotenkin höpsöltä, miksei aikaisemmin ole miettinyt vähän tarkemmin missä niitä kuvia neulomuksista napsii.

Kuvatessa oli muuten tosi kiva kun sukat tarttuivat kiveen ihan omia aikojaan ja pysyivät pitelemättä muodossaan. Olimme myös sopivasti Suomen jääkiekko-ottelun aikaan kaupungilla, joten Savonlinna oli ihastuttavan hiljainen eikä uteliaita silmäpareja ollut lainkaan.


Tykkään tämäntyylisistä sukista, yksivärinen varsi, kantapää ja kärki rauhoittavat kirjoneuletta mukavasti. Silmä pääsee vähän lepäämään ja villiksistä tulee siitä huolimatta näyttävät. Vielä kun värit sointuvat toisiinsa, kehrää allekirjoittanut mielihyvästä.

Kyrönniemi-ohje saa nyt tältä erää palata kansioon rauhoittumaan. Henkäys on odotellut jo tovin sohvapöydän alatasolla ja on kuitenkin ollut helmikuusta saakka kesken, huppista... villasilkkisekoitteinen huivi saattaa myös olla nautinnollisempaa neulottavaa, villalanka kun sai kädet hikoamaan ja sitten hiki tahmasi puikot ikävän tuntuisiksi. Tiskaamalla puikot sai taas liukkaiksi.

Näiden sukkien myötä toivotaan kevään koittavan pian, kesästä puhumattakaan!

-Ricchan-

torstai 11. toukokuuta 2017

Kirja-arvostelu - Kerällä

Mitä tehdä, kun olisi vain rajallinen määrä aikaa ja pitäisi mahdollisesti samaan aikaan kun neuloo keskittyä myös muuhunkin tekemiseen? Sen kertoo meille lankakauppias Rosalan saaristosta.


Kerällä - kotiin ja ylle: 45 nopeaa käsityötä

Kirjoittanut: Jonna Hietala
Julkaistu: 2013
Julkaisija: WSOY

 "Erilaiset langat ovat kuin kutkuttava seikkailu. Miltä ne tuntuvat kädessä, miten ne liukuvat puisella puikolla, entä metallisella, miltä ne tuoksuvat?"
- Jonna, Lukijalle (s. 5)

Kirjan ideana on panostaa laatuun ja perusvaatteeseen, siihen aina joka paikassa hyvältä tuntuvaan ja sopivaan luottovillapaitaan tai asusteeseen. Ja jokainen neulojahan tietää, että kun tarvitaan hyvä ja kestävä neule, lanka on hyvin suuressa osassa tässä tarinassa joka alkaa kun silmukat pistetään puikoille.


Kerällä inspiroi ainakin miuta, suuret ja isot valokuvat vievät ajatukset mennessään vaikka ohjeet ovatkin lyhkäisiä ja helppoja. Valokuville on joissain tapauksissa annettu kokonainen aukeama ja ne luovat omanlaisensa tunnelman joka nousee esille kirjan sivuilta. On monenlaista käsityötä ja monta eri tapaa luoda niitä. Sen takia onkin kiva, kun neuleet on ensimmäisellä sisällysakeamalla lueteltu käyttötarkoituksen mukaan ja toisella taasen tekotavan mukaan.

Kerrottakoon heti alkuun, että Hietalan lankakaupan nimi on Kerä. Tämä yllytti allekirjoittaneen poskipäitä hymyilemään, tykkään kovin sanaleikeistä. Sanasta sanaan, kirjaa voisi kuvailla yhdellä ja selkällä suomenkielen sanalla: Rouhea. Rouheita neuleita, rouheita värejä, rouheaa rouheaa, rouheaa.


Ohjeet ovat tosiaan tavallisia ja helppoja, juuri sellaisia kivoja välipaloja isojen - ja joissain tapauksissa monimutkaisten - neuleiden välissä tehtäväksi. Mallineuleiden sekä -virkkuiden värit korostavat kirjan kuvailusanaa: löytyy harmaata, mustaa, oljenkeltaista, sinistä, valkoista. Luonnollisia värejä.


En voi kylliksi kehua kuvia, jotka ovat riittävän isoja sekä selkeitä. Lisäksi huomaa, että kirjailija on ollut toimittaja: neuleista kerrotaan vähän taustatarinaa ja ohjeet ovat selkeästi kirjoitettuja vaihe vaiheelta. Erilaisia vinkkejä on ripoteltu pitkin poikin kirjan sivuja, mikä lisää mielenkiintoisuutta myös malleja ihastellessa.


Rehellisesti sanottuna kirjan kansikuvan perusteella en lähtisi lukemaan, mutta näin käsityölehdessä juttua tästä kirjasta sekä sen mielenkiintoisimmasta ohjeesta, japanilaisesta pesusienestä. Uteliaisuus vei voiton, ja onneksi veikin.

Pesusienen lisäksi ohjeista mieleen jäivät Kummasta päästä-villasukat sekä Muisto mummusta-lapaset. Näiden ohjeiden lisäksi en usko käyttäväni kirjaa mihinkään muuhun, mutta toisaalta Ravelryssa jonossa odottaa 854 ohjeen pituinen jono - ja se vain kasvaa.

Aloittelijan kannalta tämä olisi aivan loistava kirja, vaikka tekniikka-osiota ei olekaan ollenkaan. Kirjailija on selvästi luottanut siihen että jokainen osaa kyllä etsiä netin suuresta maailmasta ohjeet oikean ja nurjan silmukan tekoon, virkkauksen alkeisiin ja neulan käyttöön. Sen enempää ei oikeastaan edes tarvitakaan.


Loppuun kerrottakoon vielä, että lankakauppa Kerä voi hyvin ja villaisesti vaikka onkin siirtynyt uuden huoltajan hoteisiin (kiitos KristiinaS tästä tiedosta), kotisivut löytyvät täältä. Jonnan blogi Musta tuntuu sai päätöksensä lokakuussa 2013, ja tästä jatkanut toinen blogi Viimeinen silmukka on saanut viimeisimmän päivityksensä joulukuussa 2014. Kirja on ihana, lukekaa ja ihastelkaa.

-Ricchan-

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Kukkia kevääseen

Aika se vain kuluu eikä kukaan minulle sano että et ole kirjoittanut blogiin taas varmaan kahteen kuukauteen!

Tänä keväänä onkin tapahtunut aika paljon asioita.

Suoritin työharjoittelua koulutuksen nimissä ja valtavat henkiset paineet päällä jatkuvasti työmaalla sekä kotosalla ollessa sillä jännityshän on aivan valtava kun epäilee omaa osaamistaan ja että valmistunko koulusta koskaan.
Ja entäs sitten koulun jälkeen?
Joensuuhun olen hakenut töitä vielä tuloksetta eikä asuntoakaan vielä näy, mutta kyllä kai se siitä.
Onneksi työllistyin tähän kyseiseen harjoittelupaikkaan määräaikaisena työntekijänä ettei ainakaan työtön tarvitse olla :) ja 28.4.2017 sain viimeinkin virallisen päästötodistuksen koulusta :)

Harmittaa vain hieman kun haluaisi päästä lähemmäs Banea ja Savonlinna alkaa olla kohta menneen talven lumia.

Mutta itse asiaan, parit sukat on sätöstetty tässä parin kuukauden aikana.
Välissä koin pienehkön neulepläähin kun lanka loppui kesken ja kehitelin uutta työtä keskeneräisen tilalle.




Vuokot

Puikot: 2,5mm
Lanka: Musta Nalle ja SeWeC Trinidad superwash (väri 12)
Perinteinen vahvistettu kantapää

Näiden neulomisessa aika ajoin tahtoi tulla turhautumista ja ensimmäisen yrityksenhän purinkin pois.
Kuvio ei mennytkään tasan kun en huomannut että pitäisi tehdä parit kavennukset nilkkaa kohti mentäessä ja sittenhän kuvio olikon jo sekaisin.

Kukkaset löysin Pinterestistä ja piirsin siitä ruutupaperille kaavan.

Sukille ei varsinaisesti ollut kaavaa vaan tein sitä mukaa miltä rupesi vaikuttamaan.
Olen huomannut että ehkä toisinaan olisi parempi suunnitella mitä on tekemässä ja piirtää vaikkapa kaavio siitä mitä ajattelee.
Näissä värit nyt eivät sattunut kohdilleen koska en viitsinyt alkaa purkaa toista samanväristä kerää niin pitkälle, että olisin saanut aloittaa samasta värikohdasta, mutta eipä tuo kyllä hirvittävästi minun silmääni haittaa, ovat kuitenkin selvästi samaa paria :)

Neuloin nämä sukat jostain syystä yhden kerrallaan ja sen tuloksena jälkimmäisestä sukasta tuli jotenkin hieman löysempi. En arvosta, mutta en kyllä käy purkamaankaan :'D

Tulppaanit
Puikot: 3mm
Lanka: Tummanvihreä 7 Veljestä + vaaleanpunainen ja vihreä jämälanka.

Nämä sukat olivat ne joita kävin ensin työstämään ihan hetken mielijohteesta jämälangoista.
Halusin tehdä jotain keväistä kuviota ja tällaiset niistä tuli.
Kuviot ovat tulleet sitä mukaa neuleeseen kun ovat pulpahtaneet mieleen.
Nämä sukat myös tein yksi kerrallaan ja jälkimmäisestä sukasta tuli selkeästi löysempi. En ilmeisesti neulonut yhtä tiukkaa kuin ensimmäisessä sukassa.
Näistä pahuksista loppui tuo tummanvihreä kesken ja olivat siis huilitauolla jonkin aikaa ja Ricchan pelastavana enkelinä kaivoi JämäJemmastaan tuota samaa vihreää sävyä ja niin sai sukat neuloutua loppuun rauhassa. Jäi lankaa vielä palautettavaksikin.
Näiden sukkien yksittäin neulomiseen taisi olla syynä se että vaalemapi vihreä lanka oli kierretty kerälle eikä siitä saanut irrotettua toista päätä yhtäaikaa kulkemaan jollei olisi purkanut koko palloa. Eipä se iso pallo olisi ollut kun jämälangasta puhutaan, mutta koska elämäntapa laiskiainen on saanut yliotteen niin en viitsinyt käydä moiseen operaatioon.

Kevätsiivouksen ja kirpparipöydän yhteydessä sain ystävältä ison lasipurkin, josta tuli oitis neulepurkki.
Olen harkinnut laittavani tuohon purkin kylkeen kyltin "Saa ottaa"..
Se sisältää tällä hetkellä ainakin 5 villasukat ja 1 lapaset :'D

Uusia lapsukaisiakin olen saanut.
Maaliskuussa oli Vyyhti.fi:ssä tarjous Dropsin Fabel yksivärisistä langoista, joten en voinut vastustaa kiusausta tilata.
Ricchan onkin jo esitellyt Tiina Kuun Kyrönniemi sukat, ja myös minä innostuin näistä kaavoista.
Tämä lanka on saman vahvuista kuin ohjeessa suositellaan.
Nämä tuli tosin tilattua kahdessa eri erässä, kun luulin olevani tyytyväinen vain yhteen tilaukseen mutta sitten himoitsinkin lisää, oli minusta sen verran hyvä tarjous ja postikulutkaan ei olleet taivaita hipovat.

Väreiksi valikoituivat omenanvihreä, ruskea, ruosteenpunainen, tumma sininen, okrankeltainen ja kirsikanpunainen.

Tämä tarkoittanee sitä että olisi taas kerran aika tarkistaa Tähtöset ja KK.. täytyy ottaa ihan asiakseen kaupoissa katsastella talousvaakoja ettei aina tarvitsisi Ricchania vaivata :'D

Kevään tullen myös muut käsityöt ovat taas alkaneet innostaa, kuten uusimman Suuri Käsityö lehden kivat keväiset ja kepeät mekkoset. Kaavat on jo yhteen piirretty, nyt tarvittaisiin vain kangas.
Sain isältä valmistujaislahjaksi saumurin niin nyt onkin sitten mukava tehdä noita ompeluhommiakin kun pystyy huolittelemaan saumat kunnolla :)

Aurinkoisia päiviä ja paljolti lämpöä toivottaa

~Ma- chan~





lauantai 29. huhtikuuta 2017

Kirja-arvostelu - Synkät kuteet

En ollut uskoa silmiäni, kun satuin törmäämään Synkkiin kuteisiin. Tähän hätään ei muistu mieleen missä, mutta vau! Kerrankin ihan jotain erilaista kuin perinteiset neulontakirjat. Ja oli ilmeisesti Savonlinnan kirjastotätien mielestä niin erikoista, että pääkirjasto Joelissa se on sijoitettu nuorten harrastukset-kirjoihin eikä yläkerran neulontakirjallisuuden pariin. En voi arvostaa. Onneksi sentään kirjoja on hankittu kaksi ja kirjastoauton opus on aikuisten osastolla.

Mutta siis, unohtakaamme pastellivärit ja söpöt kirjoneuleet, täältä tulee mustaa neulontaa hämärän rajamailta 160 sivun verran.


Synkät kuteet - musta neulekirja

Kirjoittanut: Marjukka Vuorisalo & Mila Duktig
Julkaistu: 2014
Kustantaja: Moreeni

"Raunioromantiikkaa ja kauhutunnelmaa samassa paketissa brittiläiseen tyyliin."
-Abbeyn esittelyteksti (s. 83) 

Esipuheessaan kirjailijat kertovat, että heidän mielensä teki kovin tehdä goottityylisiä asusteita neulomalla. Valitettavasti useimmat neulemallit ovat hieman hellyyttäviä eli kauhuversioita ei tahtonut löytyä, joten vastaus oli selkeä: jos sitä ei ole, luodaan se. Ja niin syntyi tämä viehättävä teos joka kutkuttelee allekirjoittaneen mielen synkkiä nurkkia.


Ohjeet koostuvat esittelysivusta, jolla on usein mustalla taustalla musta mallineule (Tyylistähän ei muuten poiketa koko kirjan aikana, mallina ollut koirakin on tummasävyinen). Hiukkasen haastavaa silmille, mutta onneksi sentään ohjeet ovat valkoisella pohjalla. Mikäli kaavioita on, ne on sijoitettu seuraavalle sivulle/aukeamalle. Koska mustiin pukeutuva kansa kulkee yleensä omia polkujaan, on myös kirjan ohjeissa annettu vapauksia: neuloja saa itse päättää haluamansa muotoilutavat.


Koska kirja on myös iso (A4-kokoinen), on helppo jättää aukeama levälleen ja neuloa surruttaa eteenpäin. Ohjeita on niin paitoihin, hamosiin, laukkuihin, asusteihin, vauvan bodyihin sekä koirain lämmittimiin. Hämähäkit, luurangot ja pitsikuviot ovat suurimmassa osassa kuten goottimuodissa kuviot yleensäkin.

Vaikeusasteita on viisi ja ne on merkitty pääkalloin. Allekirjoittanut tosin kosahtaa jo kolmen pääkallon kohdalla, en ole koskaan yhdistellyt saumoja neuleissa. Jokaisessa ohjeessa on kerrottu myös käytetty lanka, tiheys, oletettu langan menekki ja valmiin vaatteen koko.


Lankana on käytetty Novitan 7veikkaa, Nallea ja Isoveljeä, mikä tuota... Noh, 7veikkahan tarvitsee useamman kastelukerran pehmetäkseen ja olisi ehkä ollut parempi käyttää jotain silkkisempää tai kenties laskeutuvampaa lankamateriaalia. Kaikenlaisia mahdollisia herkkulankoja on netti pullollaan ja sitten tartutaan markettitavaraan... Vai enkö vain osaa arvostaa kaikkien saatavilla olevaa tuotetta tarpeeksi?


Päävärit ovat musta, punainen ja valkoinen, satunnaista turkoosia ja violettia unohtamatta. Kirjoneuleiden lisäksi tarjolla on myös kuvioneuleita. Kokotarjonta ulottuu M-koosta 3XL:ään eli vaatteita on tarjolla kaikenmallisille sekä -kokoisille.

Ohjeita en ole ehtinyt testaamaan, olen vain ihastellut ja kokenut suurta houkutusta ryhtyä saman tien neulomaan. Toteutettavien listalle pääsivät ainakin Mustard Gas ja Notre Dame. Myös Tassutellen on aivan ihana, siitä onkin Ravelryn puolella jo pari toteutettua projektia. Muutenkin neuleiden nimiin on panostettu huolella, ne yksinään houkuttelevat tarttumaan puikkoihin. Toivoa sopii, että kirja saavuttaa useamman neuloosin vaivaaman ja sitä kautta houkuttelee uskaltautumaan pois mukavuusalueeltaan

Kokonaisuutena teos on aivan loistava, tykkään kovasti (ei vissiin kai tullut tarpeeksi selväksi?). Omasta kirjahyllystä ei vielä tätä teosta löydy, mutta tiedän ainakin erään joka tulee niin saamaan tämän kirjan synttärilahjakseen...

-Ricchan-

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Kirja-arvostelu - Käsineitä kesästä talveen

Seuraavassa esittelyssä oleva kirja on kotoisin Ruotsinmaalta, ja siinä on ensivaikutelma samanlainen kuin Peppi Pitkätossun kirjoissa: jotain vänkää sekä erittäin värikästä.


Käsineitä kesästä talveen
(Vantar för alla årstider)

Kirjoittanut: Clara Falk & Camilla Swanlund
Suomentanut: Lotta Lipsanen
Julkaistu: Ruotsissa 2013 (Andina Förlag & Produktion AB), Suomessa 2014 (Karisto Oy)

"Miksi olemme innostuneet juuri käsineistä? Tietysti siksi, että ne ovat aivan ihania pieniä vaatekappaleita!"
- Alkusanat, Clara ja Camilla (s.7)

Kirja alkaa kuten kaikki perinteiset neuleohjekirjat: sisällysluettelo ohjeista kuvineen Suuren Käsityölehden malliin, alkusanat, tekniikoiden esittely, itse asia eli ohjeet sekä loppuun tietysti kiitokset sekä tilaa omille muistiinpanoille. Tarinointia ei ole juurikaan, ei edes esittelyjä eri malleista. Tiukalla asialinjalla ollaan siis, mitä sitä turhia haastelemaan vaikka molemmat kirjan tekijät ovatkin blogisteja


Mallit on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, tarkoittaen että kevät ja kesä ovat yhtä ja samaa. Käyhän se järkeen, kesällä ei paljoa näppösiä palella. Lämmin vuodenaika tarjoaa lähinnä kämmekkäitä ja viilentävää pellavaa, syksyllä siirrytään palmikkokuvioisiin kädenlämmittimiin. Talvi onkin sitten kirjoneulelapasten valta-aikaa, siellä on todella paljon hurmaavia ohjeita tarjolla.

Ohjeet on nimetty ihmisten mukaan, ainoana poikkeuksena Hääpari. Koska jokaisen itseäänkunnioittavan neulesuunnittelijan on oltava Ravelryssa, bongasinkin Clara Falkin pienen etsintätuokion jälkeen. Hänen Ravelry-kauppansa sivuilta vilkuilin hiukkasen ohjeiden ruotsinkielisiä nimiä. Esimerkkeinä Asta on oikeasti Astrid, Martta Märta ja Esther Esteri. Kääntäjä on pysynyt todella uskollisena alkuperäisille nimille, joten kiitos siitä.


Ohjeet on pyritty pitämään tasan yhden aukeaman pituisina. Tietysti kaavioiden kanssa tarvitaan usein lisätilaa, mutta mikäs siinä. Yleensä toisella aukeamalla on myös lisäkuva kyseessä olevista käsineistä.

Kämmekkäiden ja lapasten koon ilmoitustapa ei ole normaali eurooppalainen numero (38/40 jne.), vaan käytössä on senttimitat ympärysmitasta, käsineen pituudesta sekä peukalokiilan pituudesta. Ohjeen muokkaamiseen tarvitaan siis pakosti eripaksuisia lankoja tai vaihtoehtoisesti erikokoisia puikkoja. Miinuspuoliin lukeutuu myös se, että vain kolmessa kaaviossa on kerrosnumerot.

Huvittavana yksityiskohtana mainittakoon myö jokaisen käsineen viimeistely-kohta: "Päätä langanpäät ja sileytä kämmekkäät/lapaset."


Henkilökohtaisesti pidän kirjan värimaailmasta kovasti. Päävärit ovat huudossa, plus neuleita kuvattaessa taustaksi on valikoitunut yleensä vastavärejä (tausta, takit, muut asusteet, yllättäen myös kynsilakka). Kuvat on myös otettu tarpeeksi läheltä, jotta mallien kauneus nousee esille. Useita kuvia samasta ohjeesta ei tosin ole tarjolla, huolimatta huolellisesta panostuksesta kuvausvaiheeseen.

Käsineitä kesästä talveen on perusteos, jollaisen voisin huolia kirjahyllyyni jos sen jostain alennuksesta bongaisin. Muutama lapasmalli houkuttelee - Leena, Asta, Esteri, mutta se johtuu rehellisesti sanottuna mallineuleissa käytetystä raikkaasta värimaailmasta. Pari ohjetta voisin mielelläni toteuttaa, kenties jonain päivänä kun talvi alkaa taas kolkuttelemaan (vink vink tuttavat ja sukulaiset~!). Lisäplussana kirjan taitto on mainio, pienellä painalluksella saa aukeaman pysymään auki neulomista varten.

Toivotaan kuitenkin vähän lämpimämpiä päiviä. Tällä kolkolla keväällä on joutunut kaivamaan mummin neulomia lapasia takaisin esiin vaikka kuinka toivoisi vihertävää nurmea, kukkasia ja muutenkin luonnon heräämistä kesään.

-Ricchan-

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Seikkailu kotisalmessa

Halusin Henkäys-huivin (pituutta jo 55 cm!) tekemisen lomassa tehdä jotain kivaa ja kaunista kirjoneuletta samaan aikaan, ettei vaan menisi elämä pelkäksi huivin räpeltämiseksi. Välipalaksi valikoitui Ravelrysta bongaamani Tiina Kuun ilmainen villasukkasohje. Kirjoneule on ornamenttipainotteinen ja näytti kännykän näytöllä kauniilta sekä simppeliltä.


Kyrönniemi
(Narrow Adventure in Ravelry)

Mikä: Kirjoneulevillasukat naiselle, 68s (koko 40)
Ohje: Kyrönniemi - Tiina Kuu (ohje Ravelryssa)
Puikot: Neulomalla, 3 ja 3,5 mm sukkapuikot
Lanka: 7veljestä - tumma violetti (väri 757) ja 7veljestä Eero - taivas (väri 13)
Kulutus: Violetti 61 gr, taivas 112 gr eli yht. 173 gr (86,5 gr/sukka)
Aikaa kului: 10 pvää

Tarkoitukseni oli kokeilla minkäkokoisen sukan saan aikaiseksi ohjeenmukaisilla silmukkamäärillä, mutta omalla puikkokoolla. Valitsin pienimmän koon (68s) ja puikoiksi 3 sekä 3,5 mm - välikoon puikkoja kun en satu omistamaan. Alun perin nämä oli tarkoitettu pienempijalkaiselle ystävälle idän rajakaupunkiin, mutta tällä reseptillä syntyikin kaksi numeroa isompi pari. Koonsa puolesta sukat sopivat Ma-chanille. Villasukkiahan ei voi olla koskaan liikaa, joten hän sai nämä valmistujaislahjaksi, muahahah.


Malli oli loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen. Ensin luotiin ohuemmalla puikolla joustin, jossa opin kuinka saadaan aikaiseksi nättiä 1o1n-neulosta. Toisin sanoen tästä lähtien neulon aina oikean silmukan takareunasta. Ihanaa kun on saa vastauksia kysymyksiin joita ei ole esittänytkään.

Sitten työhön vaihdettiin isommat puikot ja neulottiin kirjoneuletta. Seuraavaksi oli vuorossa ohuemmilla puikoilla vahvistettu kantapää, jonka jälkeen vaihdettiin taas isompiin kun jatkettiin kirjoneuletta. Vahvistetun kantapään olen tehnyt joskus vuonna nakki ja muusi kun osallistuin varpaista varteen-sukkakurssille. En ole koskaan kokenut omissa sukissani tarvetta sille, yleensä jalkaverhot tuppaavat hajoamaan päkiän tienoilta - käyttäjästä riippumatta.

Kantapää sujuikin ilman sen suurempia kommelluksia. Itse asiassa verrattuna tavalliseen pussi-hollantilaiseeni tämä versio oli hyvin siro. Saattaa olla, että teen samanlaisia vastaisuudessakin.


Valitettavasti vauhdin huimassa tein hulimattomuusvirheen ja unohdin kiilakavennuksista välikerrokset kokonaan. Oli sitten pakko kirjata asia ylös muistiinpanoihin, että sain tehtyä toisista sukista täysin samanlaiset. Pohjassa jatkettiin erilaisella kuviolla, mutta päällinpuolella kulki sama kirjoneule kuin varressakin. Kuvio oli helppo oppia, ja olo olikin kuin olisi ollut tutussa lähimetsässä seikkailulla... Ja onhan tuo Kyrönniemi viiden minuutin kävelymatkan päässä.

Neuloessa hiukan harmitti: olisinpa älynnyt heittää pohjaa tehdessä lankadominanssin toisin päin. Nyt kuljetin siis sinisen dominoivana värinä koko matkan, mutta pohjassa violetti ei kunnolla erottunut ja tavallaan "upposi" pohjaväriin. Onneksi höyryttäessä neule kuitenkin oikeni, kuvio tasoittui eikä enää harmittanut samalla tavalla. Kyllä silitysrauta on ihan loistava keksintö <3


Pohjan kuvio oli yksinkertaisuudessaan nerokas, sydämessäni on pieni lokonen jossa on miekkakuviolle oma erityinen paikkansa. Jalkapöydällä tein päällinkaaviota 2 kertaa kokonaan ja sitten 5 kerrosta, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Tämä siksi, että sain sukasta sopivan kokoisen.

Kun kirjoneuletta oli tehty riittävästi, kärkeen tehtiin nauhakavennus ja loput 24 silmukkaa silmukoitiin yhteen. Silmukoinnin tein neulomalla Toisia Ajatuksia-blogin ohjeella eli jouduin opettelemaan taas uusia asioita. Tykkään kuinka kärjen sauma sulautui muuhun neuleeseen, eli oppi oli ainakin tällä kerralla erittäin paikallaan.

Toisessa sukassa saatoin toteuttaa silmukoinnin hiukan tiukemmalla käsialalla ja sen takia kärki tuntui ainakin omaan jalkaani hieman kovalta. Voi olla että höyrytys teki tässäkin tilanteessa ihmeitä, koska kuvausassistenttina toiminut äiskä ei tällaisesta maininnut kun kysyin sukan sopivuutta. Kärkikavennukset pyrkivät jostain syystä päkiän alle, eli ehkä sukan koko on himppasta isompi kuin 40.


Ohje oli selkeästi kirjoitettu ja kuvat olivat selkeät sekä hyvä lisä ohjeeseen. Ainut muutos jota olisin toivonut, oli isompi värikontrasti kaavioissa: Harmaa ja valkoinen eivät oikein erottuneet omiin silmiini, joten väritin värikynällä harmaat sinisiksi. Plus jostain syystä Canonini keksi, että ensimmäisen sivun jälkeen oli mukamas välisivu. Siksi sivut 4 ja 5 olivat vastakkain, joten kaavioita lukiessa joutui kääntelemään paperia tiuhaan tahtiin.

Loppupeleissä yleisarvosanaksi antaisin tälle ohjeelle kolme tähteä. Helppoa saman kaavion toistoa, näyttää kauniilta kuvissa, mutta valitettavasti oikeassa elämässä ei ole - ainakaan omaan silmään - niin korea kuin luulin. Pitkiä lankajuoksuja ei ole kuin parissa kohtaa, mistä pojot kotiin aloittelijaystävällisyydestä. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, tuskin maltan odottaa seuraavan mallin neulomista. Vaikka kuvio ei ollutkaan omaan mieleeni, neuloessa jäi kuitenkin sellainen tunne, että Kuun malleja tulee olemaan mukava tehdä.

Langoista ei ole kummempaa sanottavaa. Luottokaverini 7veikka ajoi taaskin asiansa, Eerossa oli parissa kohtaa valkoista nukkaa, mutta pinta oli kiva ja eläväinen. Pohjaväriä eli Taivasta kului melkein puolet enemmän kuin kontrastiväriä, kuten odottaa voikin.

Mainittakoon loppuun vielä, että normaalisti villasukkaparin neulomiseen menee kaksi viikkoa. Nyt sain vähennettyä päivien määrää neljällä. Huimaa!


- Riina -

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Huivillisia hankaluuksia

Olen yrittänyt tehdä erästä Henkäys-huivia jo kovin pitkän aikaa. Kerin langat vuosia takaperin - teeteen tummaa turkoosia - eräänä päivänä kun matkustin junalla Lappeenrannasta Savonlinnaan. Langalle tarkoitettu huivimalli oli ollut mielessäni ostohetkestä lähtien, mutta kului pitkä aika kunnes sain itse käsityön puikoille.

Malli on suht yksinkertainen: toistetaan kymmenen kerroksen pituista mallineuletta kolme kertaa kerroksen aikana kunnes huivi on omasta mielestä kivan pituinen. Henkäys pääsi puikoille helmikuun lopulla ja neuloinkin sitä neuletapaamisessamme sekä Ma-chanin kanssa kun katsoimme Putousta. Valitettavasti homma tuntui menevän pieleen aika tehokkaasti: silmukoita uupui ja putoili, joten lopulta purin koko tekeleen turhautuneena. Purkaessakaan ei sujunut, vaan jouduin muutaman metrin verran heittämään lankaa roskikseen kun se oli ja pysyi tiukasti solmussa.

Kun aloitin alusta muutaman päivän tauon jälkeen, huivi alkoi hitaasti mutta epävarmasti muotoutua sellaiseksi kuin oli tarkoitettukin - kunhan keskityin tekemiseen enkä liikaa yrittänyt hötkyillä. Tuossa tuokiossa saavutin purkukohdan.


Maaliskuussa sain tietää, että ensimmäinen pvä huhtikuuta olisi Rannikkolaivurin radiotentti. Koska Henkäys vaati keskittymistä, jouduin jättämään sen tauolle. Joka pvä oli vähintään kolmisen tuntia opiskelua ja sitten iltapäivästä pari tuntia lisää kertausta, joten aivoja rentouttaakseni tein vapaa-ajalla ihan tavallista kirjoneule-sukkaparia. Niistä lisää myöhemmin tässä kuussa.

Nyt olen taas tarttunut huiviin ja toivon saavani sen huhtikuun aikana valmiiksi - tai ainakin tämän kerällä olevan lankapalluraisen verran. Alkuunhan huivin mallista ei koskaan saa selvää, mutta nyt siitä erottuu jo selkeä kuvio. Tuskin maltan odottaa pingottamista.


Ravelryyn on tullut lisäiltyä koko lankavarastoni, joten eiköhän bloginkin puolella tapahdu jossain kohtaa samantapaisuuksia. Uudet kuvat on napsittu ja uudelleenpunnituskin tapahtunut tovi takaperin. JämäJemma muuttui punotusta korista kolmeksi lasipurkilliseksi lankaa. Uskon, että ne inspiroivat enemmän kun ovat esillä kirjahyllyssä.. tai ovat edes helpommin tavoitettavissa. Jokaiseen on merkitty oletuslanka (7veikka/florica/jotain ihan muuta) sekä grammamäärä.

-Ricchan-

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Villasukkien uudelleenteritys

Luulisi, että armaalla isälläni olisi jo riittävästi villasukkia, hän kun saattaa joka joulu saada allekirjoittaneen paketista sellaiset. Joutaisi siinä tapauksessa jo vanhaksi menneet polttamaan uunissa?

No ei, ei ainakaan näiden sukkien kohdalla. Hän pyysi, josko voisin villikset korjata kun ne olivat vain päkiän kohdalta rikki. Saapassukkinahan ne olivat jalassa palvelleet toisten sukkien päällä vaikka reiälliset olivatkin, mutta että korjata jos voisin.

Kerta se on ensimmäinenkin, pohdin pienissä päissäni ja nappasin sukat mukaani (pesukoneessa käynnin jälkeen kuitenkin).


Toden totta, sukat olivat kuluneet ja suhteellisen kauhean näköiset, mutta korjattavissa.

Miulla ei ole lainkaan kokemusta villasukkien terityksestä enkä ajatellut edes vilkaista minkään valtakunnan nettivideoita siitä kuinka se tehdään. Toisin sanoen arvelin olevani sen verran kokenut neulojaimmeinen, että osaisin sen tehdä ihan itse. Eihän se vaadi kuin loogista päättelyä?

Kaivoin lankavarastostani täysin samaa Seiskaveikkaa kuin millä olin alkuperäiset sukat neulonut. Sukissa oleva lanka oli pesujen kautta huomattavasti pehmeämpää käsille kuin käyttämätön, karhea sukulaisensa.



Koska vihaan purkamista silmukka kerrallaan, päätin aloittaa purkamisen leikkaamalla ja lopuksi sitten vasta silmukka kerrallaan. Noukin silmukat puikoille (ei mikään helppo homma nurjien kohdalla) jotten vahingossakaan päästäisi neuletta purkautumaan omia aikojaan - aivan kuin monta kertaa pesty villasukka lähtisi purkeamaan.

Oli suhteellisen karu fiilis vain leikata sukasta kärki pois. Naps.

Ja sitten kerin pikkukasoja lankaa - se oli hapertunut niin käytetyksi, että irtoili tuppoina. Lopulta pääsin kuitenkin kerimään ihan normaalisti. Hiukan inhotti heittää ihan jees-lankaa pois, joten säästin sen mitä sain kerittyä (n 8 gr). Jospa sitä johonkin raitakohtaan saisi upotettua niin se ei olisi enää kovinkaan kuluvassa kohdassa ja sitä kautta voisi vielä palvella jollain tavalla. Lankahamsterius on sitten kauhea vaiva...


Jouduin loppujen lopuksi purkamaan molemmista sukista enemmän kuin oli tarkoitus, koska pohja tuntui käteen ohuelta. Ei olisi kovinkaan kiva jos vastateritetty sukka rikkoutuisi saman tien parin viikon käytön jälkeen. Parempi pelata varman päälle.

Neuloessa sukkaa sain valitettan hyvin tiedostaa kuinka nenää kutittavaa hommaa se olikaan. Mitä lie sukkapölyä tai haituvia oli koko ajan nenun tietämillä joten nenua kutkututti ja kovasti. Pari kertaa jouduin aivastelemaan ja harkitsin jo hengityssuojaimen käyttöä, mutta sisulla neuloin loppuun saakka ihan ilman sellaisuuksia.

Kun normaalisti nauhakavennuksen välissä on aina kaksi silmukkaa (1s/puikko), lisäsin molemmille puikoille silmukat. Näin kavennusten välissä kulki siis neljä silmukkaa. Tällä ajattelin, josko neule ei lähtisi niin helposti purkautumaan, koska nimenomaan kavennuskohdasta reiät olivat lähtöisin. Toisena vaihtoehto pohdin kantapäässä usein käytettyä vahvistettua neuletta, mutta kuinka soveltaa sellaista kavennukseen?

Tavallisesti kirjoitan aina ylös kerros kerrokselta tukkimiehen kirjanpidolla, että tiedän tehdä toisesta sukasta yhtä pitkän. Oli siis hiukkasen höpsön tuntuista tehdä sukkaa ilman muistiinpanoja ja luottaa vain sokeasti mittanauhaan, sukathan olivat kuitenkin venyneet käytössä ja niistä joutui purkamaan eri verran.


Kuvat voisivat olla parempia, mutta oli jostain syystä kiire ja piti ihan just olla menossa eikä joutanut kameran asetuksia räpläilemään kunnollisiksi. Asia harmittaa, koska livenä valmiista sukista erottaa uuden ja vanhan kohtaamiskohdan hyvin selkeästi. Teritetty osa on huomattavasti tummempaa ja karheampaa, mutta eiköhän se kulu käytössä samalla tavalla.

Alkuperäiset sukat valmistuivat jouluksi 2014, joten kyllähän tuo parjattu markettilanka on kestävää jos kolmessa vuodessa vain päkiät aukeavat.

-Ricchan-