tiistai 2. syyskuuta 2014

Johan pomppas

Terve taas pitkästä aikaa :)

On jäänyt tämä blogin pito kesätauolle, joka on sitten hiukan livahtanut syyskuun puolelle. Suurin harmin aihe on tästä huolimatta nyt jo startannut Sukkasato, johon en älynnyt viikon ilmoittautumisajasta huolimatta osallistua. Hups. Oli vissiin jotain parempaa tekemistä (mukamas).

Voinhan ihan itse katsoa kuinka monta sukkaa saan aikaiseksi omalla tahdollani, tai sitten en. Olen jo aloittanut yhden huivin Sandesgarnin Mohair Kittenistä, ihunaa kimaltavaa kisulankaa :3

No jaah, mennyttä on turha jäädä suremaan. Kesä oli loistava ja lämmin, rusketusraidat eivät ole vielä haalistuneet ja iskän viiskymppiset olivat mieleenpainuvat juhlat. Nyt tosin ollaan puolison kanssa molemmat oltu kipeitä. On nimittäin tämän syksyn influenssa tainnut iskeä kun tauti vietti miun kimpussa jopa hurjat kolme päivää ja vieläkin on vaivaavinaan hiukkasen. Limaa kertyy, köhimistä kuuluu tiuhaan tahtiin ja nenäliinat ovat hurjassa huudossa. Meneehän se meikäläisen loma näinkin ;)

Lankalipaston ja Jämäjemman puolelle kävinkin jo jossain välissä päivittelemässä hankintoja ja kulutuksia, koskapa olen saanut jotain valmiiksikin, hihii:


Pupu-sukkaset
(Bunnies in Ravelry)

Mitä: Kirjoneule-sukat (80 s)
Miten: Neulomalla, sukkapuikot 3 mm
Mistä: 7veljestä sähkönsininen (110 gr) ja valkoinen (54 gr)
Miten paljon: 164 gr eli 82 gr/sukka
Miten pitkään: 3 viikkoa (välissä kevyt kolmen kuukauden tauko)

Ja kuva ihan kokonaan väreissä, koska ulkona on harmaata ja nyt tarvitaan väriterapiaa.


Pupu-kuvion nappasin Ihmemaan Honey Bunny-sukkasista, jotka hän taas oli napannut Ravelryn syövereistä. Lisäilin kuvioon myös muita pikkuhärpäkkeitä, jotta sain langan kulkemaan nätisti mukana, sekä taakse tuollaisen tavanomaisen raitakuvion (kaksi valkoista, yksi sininen, kaksi valkoista) tasoittamaan sukkien kokonaisilmettä. Varren joustinneule, kantapää ja sukkien kärjet saivat jäädä sinisiksi, ja hyvältähän tuo omasta mielestäni näyttää.


Sukat valmistuivat yllättävän joutuisasti, kun keksittyi neulomaan kuviota. Pariin otteeseen oli pakko purkaa (tai jos ei purkanut niin keksiä muita kommervenkkejä) satunnaisten virheiden osuessa silmiin.

Omaan jalkaani nämä ovat hivenen liian isot, mutta uskon saajalle olevan sopivan kokoiset.

~Ricchan~