Kasvunvaraa Varastossa

Tilasinpa sitten eräänä päivänä Kujeelta lankaa ^____^ Ja nyt tietysti pitää esitellä nämä ihanaisuudet:

Oih, eivätkö olekin ihania! Olivat miuta odottamassa kun tulin kotiin töistä, siellä olohuoneen pöydällä napottivat nätisti. Paketista paljastui liukuvärjättyä vironvillaa anopin Revontulta varten (sen saman jonka alun esittelin viime päivityksessä), sekä kaksi ihanuutta jotka oli vain pakko saada. Schoppel Wollen Zauberball Lacea tilasin kahdessa eri värissä, vasemmalla Varjo, oikealla Mustaviinimarja. Värit toistuvat suurin piirtein oikeina, mutta harmaassa valaistuksessa on hiukan hankalaa yrittää saada oikeanvärisiä kuvia.

Koska Molemmissa kisuliineissä pitäisi olla noin 800 metriä lankaa, oli yllättävää huomata, kuinka pieniä ne loppujen lopuksi olivatkaan. Miun kämmenen kokoisia palluroita, mutta voi miten ihanan tuntuisia... Taisi mennä loppuilta näitä silitellessä.

Lisäksi olin hommaillut jokin aika sitten Novitalta Hilettä, kun alkavat ilmeisesti kausilangat vaihtua taasen ja pitää varautua. Koko syksyn ajan Hile on kutitellut ja kuiskutellut, mutta vasta alennusmyynnin turvin uskalsin tarttua kimallelankaan. Otin vain yhden kerän, toivon mukaan se riittää yhteen pipoon. Isoveljeä (suurin piirtein saman paksuista) meni aikoinaan noin 130 gr/pipo, mutta siinä olikin käännettävä reunus.

Lankavarastoni on taas kavunnut viiteen kiloon saakka. Oho?

Viimeinen pari puikoilta pois

Olin Sukkasadon alussa tainnut laskea, että aikani riittäisi jopa neljään sukkapariin. Valitettavasti aika jotenkin livahti käsistäni, ja sain aikaan vain kaksi paria sukkia. Tässä niistä toinen:

SymmetriaRaita
(Striped Symmetry in Ravelry)

Mitä: Villasukat (56 s)

Miten: Neulomalla, sukkapuikot 4 mm

Mistä: Isoveli Colori harmaakirjava (136 gr) ja Isoveli Sinimusta (96 gr)

Miten paljon: 232 gr (116 gr/sukka)

Miten pitkään: 6 viikkoa

Nämä ovat erittäin liitoksissa Iskän aikaisempiin Epäsymmetristä raitaa-sukkiin, sillä värit ovat täsmälleen samat, tällä kertaa vain vaaleampi toimii pohjavärinä. Muutin myös raitojen määrää, nyt varressa on kuusi raitaa ja sukat ovat symmetriassa paremmin. Tokkopa sillä oikeasti on väliä, mutta tulipahan tehtyä, hih. Joululahjasäkkiinhän nuo suuntaavat.

Kovin pitkä aikahan noihin sukkiin upposi, mutta elämässä taisi tapahtua kaikenlaista tai sitten neulominen ei vain jostain syystä sytyttänyt. Syksy on ollut ankean harmaa viime aikoina, sadetta ja pilvisyyttä koko ajan. Väriloisto on tippunut puista pois ja enää vain talitiaiset lentelevät olohuoneesta avautuvassa maisemassa. Oravatkin jo jossain piilossa, lienevätköhän keksineet pesäkolon jostain suunnalta. Ei mikään ihme, että jonkinsorttinen väriterapia kelpaisi. Ja semmoinenhan löytyi, Hemtexistä bongasin aivan ihanan punavalkoruudullisen essun, joka on kuin luotu joululeipomuksia varten!

Voi, en voinut itselleni mitään, miun oli vain pakko saada se. Harvemmin tulee niin varmoja ostopäätöksiä, mutta tämä oli vertaansa vailla. Mies kysyi, että oliko siellä myynnissä suihkuverhoja, mutta totuus on se, etten nähnyt mitään muuta. Hyrisin tyytyväisyydestä vielä pari tuntia jälkeenpäinkin, ja nyt essu odottaa pyykkikorissa pesua ja käyttöönottoa. Kuva on napattu kyseisen liikkeen sivuilta, eikä se tee oikeutta esikuvalleen.

Ja lisää iloisia aiheita: Lanka mutkalla-blogissa on arvonta, käykäähän katsaisemassa. Blogiin pääsee kuvaa kilkkaamalla, ja arvontaa on vielä pari päivää jäljellä ^___^

Tilailin Lankakauppa Kujeesta hieman ihanuuksia itselleni, ja vironvillasta lähti tulemaan uusi Revontuli Miehen äidille tilaustyönä. Nyt olen ollut tosi tarkkana, ja kaikki mahdolliset virheet olen saanut korjattua. Sekin osoittaa jo edistymistäni neulojana, mikä on myös tosi kiva asia. Nyt kun elämä tuntuu vain olevan reissaamista kodin ja työpaikan välillä ankean harmaassa arjessa, on hirmuisen mieltäylentävää huomata oppivansa edelleen uusia asioita ja saavansa jotain konkreettistakin aikaan.

Harmi vain, että huivi on valitettavasti kovin väritön... Mutta edistyy huimaa vauhtia, kuva on otettu pari päivää takaperin ja neuletyön koko on ainakin tuplaantunut.

Jouduin ottamaan aloituksen noin neljä kertaa uusiksi, koska tiputtelin silmukoita ja tein isoja virheitä, mutta nyt kaikki on sujunut mallikkaasti. Toivottavasti saan koko huivin tehtyä kunnolla. Yksi virhe jos sinne tulee niin se tuskin haittaa, täydellistä työtähän ei ole olemassakaan.

Sarjakuvien lumoa vuodesta toiseen

Johan on syksy kovin pitkälle ehtinyt rientää melkein huomaamatta, kohta se talvikin jo kopisee oven takana. Aamuvuoroon töihin mennessä saa laittaa villasukat jalkaan kun mittari osoittaa kolmea pakkas-astetta, brrrh!

Neulomiset ovat edistyneet kankeasti: SukkaSadon toinen sukkapari valmistunee ajallaan ennen kuun loppua, mutta sen jälkeen taidan lopettaa omalta osaltani. Neuloosi nimittäin kihnuttaa takaraivossa aivan toisesta syystä ja sormet syyhyävät uuden vanhan haasteen pariin. Satuin nimittäin saamaan huivitilauksen anopilta, joka minun Revontuleeni ihastuneena pyysi myös samanlaista, eriväristä huivia itselleen. Eihän siinä sitten muuta kuin Kujeelta tilaamaan lankaa, ja onhan se vain sopivaa tilata itselleenkin samoilla postikuluilla, hih. Näistä kuitenkin ensi päivityksessä enemmän, samalla saa esiteltyäkin lankoja paremmin. Niiden sijaan esittelen neulomisen lisäksi toisen käsityöharrastukseni:

Sarjakuva-albumien teko. Olen harrastanut sitä noin kymmenvuotiaasta saakka vaihtelevalla menestyksellä ja aikataululla. Yksinkertaistettuna mie vain leikkelen lehdistä irti hauskimmat sarjakuvat ja liimaan ne sitten A4-kokoiseen vihkoon. Kun vihko on täysi, albumi on valmis. Syitä olen miettinyt elämäni aikana, ja pari olen jopa onnistunut löytämään: perus-sarjisalbumit ovat tylsiä ja niissä ei ole kovin hyviä sarjiksia, plus tämä on halvempaa. Ja hauskempaa. Jostain syystä saksilla leikkeleminen tuntuu rauhoittavalta ja näiden liimaaminen on melkeinpä meditatiivista toimintaa omalta osaltani.

Kuun alussa tuli käytyä kotosalla, jossa hoksasin vanhan polkupyöräkypärän pahvilootan, josta löysin odottamattoman aarteen: kauan aikaa sitten kerättyjä sarjakuvia! Vanhimmat sarjakuvat olivat jopa niinkin kaukaa kuin kuuden vuoden takaa (olisivat menneet pian ala-asteelle). Karsimistakin tapahtui, kun jotkut stripit olivat jo olemassa tai eivät olleetkaan niin hauskoja.

Kun liimailen strippejä vihkoon, miulla on vain yksi sääntö: samalla sivulla ei saa olla kahta samaa sarjakuvaa. Muutoin saan soveltaa oman mieleni mukaan. Joskus sivuilla on useampia samaan tarinaan kuuluvia asioita (esimerkiksi B. Virtasen kesämökkireissu), jotka jatkuvat joka aukeamalla omalla stripillään.

Porukoiden luona näitä albumeja oli viime laskujen mukaan kuusi, miun ja Miehen luona yksi valmis ja kaksi keskeneräistä (on nopeampaa liimata toiseen vihkoon kun odottaa että ensimmäisen liima kuivuu). Porukoiden luona olevat ovat kovin luettuja, osasta on kannet irti ja kadonneet ja sarjakuvatkin kaipaisivat uudelleenliimausta. Äiskähän edelleen jättää miulle Itä-Savot ja Iltasanomat yms. lehdet pinoon, jotta voin käydä ne läpi kun käyn Savonlinnassa kääntymässä. Näin varastot eivät koskaan pääse täysin tyhjiin.

Olen myös kerännyt Fantomin (eli tutummin Mustanaamion) seikkailuja, joista kokoan aikanaan ihan oman sarjakuva-albumin niin että stripit ovat jopa järjestyksessä. Siihen tosin menee tovi ennen kuin sellaiseen urotekoon jaksan ryhtyä. Tai no, kuka tietää.

Ja sitten, koska olen ignorisoinut blogipäivittelyn harvinaisen tehokkaasti, on miulla onneksi esittää pätevä syykin tällaiseen menettelyyn. Meillä oli nimittäin hoidokki:

Samalla kun harjoittelimme vastuuta koirasta, testasimme myös miun allergia-herkkyyttäni. Valitettavasti emme voineet pitää tätä ketunnäköistä neitiä viikkoa pidempään. Se oli aivan selkeästi Miehen koira, totteli nätisti ja heti ensimmäisestä komennosta (toisin kuin miuta, mitäs olen lempeä).

Napsin pian kuvia joko sukista tai langoista, katsotaan kumpi ehtii seuraavaan päivitykseen.