lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kertaus on opintojen äiti

...Eli toisin sanoen kuinka lanka ei aina ihan riitä...


Eli nyt kävi näin. Viime viikon sunnuntaina todellisuus tuli vastaan ja sukka jäi ehkä 25 kerrosta vajaaksi. Oli vähän harmitus, mutta tilannetta on vaikea lähteä muuttamaan. Savolaiskarjalaisella asenteella ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Onneksi olin jättänyt toisen sukan päättelemättä juurikin siitä syystä, että jos lanka ei riitäkään, jolloin siitä oli sitten hyvä lähteä purkamaan. Tällä hetkellä kakkos-vedoksista toinen sukka on jo valmiina, ja toisessa on vartta nelisen senttiä.

Purkaminenhan tapahtuu miulla seuraavasti: Otan apuun jakkaran, jonka pistän nurinniskoin niin että sen ketarat sojottavat kattoa kohti. Sitten kiskon puikot pois työstä ja alan purkamaan, samalla kun kiedon vapautunutta lankaa kiertäen kahden tuolin jalan ympärille hellästi, ettei se veny vaan suoristuu. Tällä tavalla saan lankan suoraksi, ja pääsen tovin ajan ihastelemaan lankaa kokonaisuudessaan.

 

Kyllähän tuossa näkyy, että hiukan on tiukaksi päässyt. Toinen oli kuitenkin paljon parempi, kun Mies oli apuna purkamisessa.

Ja langoista aasinsiltaa pitkin eteenpäin, olinpa käymässä Pyöröpuikolla hakemassa lapaslankoja varten valkoista ja bongasin jotain aivan ihanaa:


Kitten Mohairin Punakimalletta Sandesgarnilta~! Oli ihan pakko adoptoida nämä kisumisut talteen.
Ja ostinhan mie sieltä myös sitä Smarttia:


Ja näillä eväillä lankavarastoni kohoaa yli kolmeen kiloon. Bileet! ...Paitsi että miun piti tuhota niitä...?
Niin mie teen, heti kun saan nämä sukat pois. Vimmattua neulomista ollut koko viikon ajan, koska sormet syyhyävät jo lapasien neulomiseen ja huivien kokeilemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi :)